Tässä minun tarinani:
v. 1988 –
Yhtenä perjantaina viimeisellä historian tunnilla käännyin takana istuvan ystävän puoleen ja silloin se kipu alkoi. Puristava tunne rinnassa, kipu laajeni selkään, säteili käsiin. Istuin ja toivoin vain tunnin loppuvan. Kipukohtaus kesti puoli tuntia, sen jälkeen huomasin aina syödessä että palleaan tuli puristava tunne. Säikähdin ja ihmettelin mistä oikein on kyse. Nestettä piti juoda enemmän ja enemmän jotta ruoka painuisi alas. Alkoi oksentelu, pieni pala leipää niin jo vietiin vessaan ja kaikki oikein suihkusi vauhdilla ulos. Minua ei otettu todesta vaikka paino oli jo pudonnut reilusti. Vuoden elin sokeripaloilla, kunnes sain lähetteen vatsalaukun tähystykseen. Jouduin nielemään mustaa letkua, lääkäri oli töykeä ja työnsi putken väkisin alas ruokatorvesta, vaikka siellä oli paljon ruoantähteitä, miltä ajalta lie kun en syönyt mitään. Varjoainekuvauksessa näkyi että ruokatorvi oli pallomainen ja tukossa. Diagnoosi AKALASIA.
Sain lähetteen naapurikaupungin isompaan sairaalaan, siellä yritettiin tehdä tähystys uudelleen mutta lääkäri ei saanut putkea menemään läpi, eikä hän työntänyt sitä väkisin. Tehtiin kaksi ruokatorven pallolaajennusta, niistä ei ollut juurikaan hyötyä kuin vähän aikaa. Ensimmäinen leikkaus Hellerin myotomia (joka siihen aikaan tehtiin avoleikkauksena) ei ihan onnistunut. Auttoi jonkin verran mutta säännölliset kivut jäivät. Kärsin niitä pari vuotta, kunnes en kestänyt vaan vaadin lisää tutkimuksia. Siinä vaiheessa vasta hoito siirrettiin Hyksiin. Päädyttiin gastroskopian, manometrian, röntgen ym. tutkimusten jälkeen isompaan operaatioon. Siinä viimeistään säikähti kun lääkäri veti tussilla viivat oikean rinnan alle ja eteen pystyyn, entisen arven päälle. Tajusi miten isosta leikkauksesta on kyse. Leikkaus -97 kesti seitsemän tuntia, olin korkkiruuviasennossa ja oikea käsi pään yli vedettynä. Kaksi päivää teho-osastolla. Tärinää, oksentamista, painajaisia ja epämääräisiä muistikuvia. Toipuminen pikkuhiljaa, kunto pohjalukemissa, syöminen aloitettava alusta. Tästäkin selvitty. Jaana 🙂
Tuohon lisäyksenä, että Hellerin myotomian leikkaustekniikka on kehittynyt paljon noista ajoista. Nykyisin tehdään ns. tähystysleikkauksena ja toipumisaika on lyhyempi. Minulta aikoinaan on leikattu vatsa auki (kahdesti) ja arpi on n. 23 cm pystysuunnasta. Ohutsuolta siirrettäessä myös oikean rinnan alle tuli 15 cm arpi. Hyvä siis että tekniikat on kehittyneet tässä Akalasia -hoidossakin!