Sosiaalinen ruokailu
Toisten tahtiin syöminen (tai sen yrittäminen) voi aiheuttaa stressiä. Pitäisi syödä hitaasti ja keskittyen: kuten kaikilla, mitä enemmän pureskelee sitä parempi. Kieltämättä tämä saattaa välillä vaikuttaa sosiaaliseen elämään, kun seurustelu ruokailun ohessa on monesti tapana ja toivottua. Toisinaan sitä vaan haluaa keskittyä aterioimiseen, monesti töissä luenkin samalla lehteä. Olematta suoranaisesti epäkohtelias siinä saa syyn olla puhumatta (joutavia). Jotenkin sitä tietysti haluaa vaikuttaa normaalilta, työkavereille olen ohimennen kertonut akalasiasta. Nykyään en enää niin välitä mitä muut ajattelevat hieman kenties erilaisista ruokailutavoistani. Loppujen lopuksi tuskin kukaan edes kiinnittää huomiota, itse vaan on välillä vähän turhan herkkänä!
Huonompina aikoina olen sanonut, että olisi kiva kun yksi ruokailu viikossa riittäisi. Tankkaisi kunnolla sunnuntaina ja viikkoon ei tarvitsisi miettiä ruokailua. Kätevää. Sitä kun nimittäin oikein alkaa miettimään, niin elämässä ruoka on aika tärkeässä ja suuressa osassa.
LISÄTTY ALLE KOMMENTTEJA v. 2013 keskustelupalstalta, leikkauskokemuksia ym.
Moi taas!
Nyt on 11 päivää leikkauksesta aikaa. Olo on parantunut päivä päivältä. Olen syönyt jo oikeastaan ihan normaalia ruokaa, pureskellut toki hyvin. Ja hyvin on siis alas mennyt. 🙂 Joka päivä on ollut jossain vaiheessa polttelua/ kipupistoksia, mutta ovat menneet ohi, kun olen syönyt jugurttia tms. Onneksi kivut ovat olleet koko ajan lievempiä Olen huomannut sen, että jos on paljon liikkeellä ja ponnistelee, niin silloin tuota polttelua tulee enemmän. Leikkauksen jälkeen minulla oli kitalaki ja ikenet myös kipeät. Sitä jatkui noin viikon verran. Sekin on nyt hävinnyt oikeastaan itsestään. Panadolia syön vieläkin kipulääkkeenä. Sairaslomaahan minä sain vähän vajaan kolme viikkoa. Eli ensi viikko vielä aikaa toipua ennen töihin paluuta. Jos jatko sujuu yhtä hyvin, kuin tämä alku, olen kyllä erittäin tyytyväinen. 🙂
Minulle tehtiin eilen Hellerin myotomia tähystyksellä. Leikkaus sujui lääkärin mukaan hyvin, ja huomaan jo nyt itsekkin vaikkakin vasta nesteitä juodessani ja soseita syödessäni, että mitään ei jää ruokatorveen jumiin. Ihan mahtava tunne pitkästä aikaa! Särkylääkkeetkin menee alas ihan tuosta vaan. Maha on vielä aika kipeä. Eilinen meni leikkauksen jälkeen tosi tokkurassa, varmaan unilääkkeen ja vahvempien kipulääkkeiden vaikutuksesta. Eilen illalla siirryin sitten ihan perus Buranaan ja Panadoliin, sen jälkeen alkoi olokin kohenemaan. Tänään olinkin sitten jo sen verran hyvässä kunnossa ja nesteet ja soseet meni hyvin alas, että pääsinkin jo kotiin. Kivut ovat vähentyneet koko ajan. Lääkäri antoi luvan rueta kokeilemaan pikkuhiljaa muutakin kuin soseita, ihan oman voinnin mukaan, ja ihan pieniä määriä ensin. Vähän jännittää miten kiinteät ruoat menee sitten alas. Jos näin hyvin, kuin nesteet, olen todella tyytyväinen.
Minä sairastuin akalasiaan reilu 10v sitten (tai se todettiin silloin) 24 vuotiaana. Lieviä oireita minulla oli ollut jo kauan. Muistini mukaan ensimmäisiä närästyksiä/ruokatorven polttoja oli joskus 17-18 vuotiaana. 24 vuotiaana tilanne äityi pahemmaksi ja hakeuduin oireista lääkäriin. Syy selvisi myöhemmin ja akalasian kanssa on nyt eletty.
Parin vuoden ajan vaivaa hoidettiin lähinnä ruokatorven laajennuksilla, mutta kun niitä piti alkaa tekemään 3kk välein, niin lääkäri päätti tehdä Hellerin myotomian. Se tehtiin 2006 ollessa karvan alle 26 vuotias.
Täytyy omasta puolesta sanoa, että tilanne ei juuri kummemmaksi muuttunut. Tai sanotaanko, että muuttui erilaiseksi. Leikkauksen jälkeen olen pystynyt syömään ihan ok. Tietyt ruoka-aineet menee huonommin alas kuin toiset, mutta syömisen suhteen tilanne parani. Se mikä muuttui huonommaksi oli närästys. Tai oikeastaan pikemminkin ruokatorven suunnaton poltto. Minulla nousee todella herkästi happoja ruokatorveen, jotka sitten polttavat kunnolla. Joka päivä pitää ottaa vatsansuojalääkkeitä, että pärjää. Toki paljon on merkitystä sillä mitä syö. Rasvaiset, mausteiset ja muutenkin vaikeasti syötävät ruuat ovat hankalia.
Itselle suurimpia vaikeuksia on aiheuttanut ja aiheuttaa edelleen oikeanlainen ruokavalio. Kai se pitäis syödä vaan soseita, keittoja ja kastikkeita pääruokina aina. Aamupalana/iltapalana/välipaloina on onneksi helppo syödä puuroa, rahkaa yms. Millaisella ruokavaliolla muut elävät?
Itse pidän todella paljon kanasta, tortilloista, pizzasta yms, mitä ei kai passaisi pahemmin syödä. Tai ainakaan kovin usein. Alkoholin jätin itse oikeastaan kokonaan leikkauksen jälkeen, kun siitä varoiteltiin. Ja kyllähän se noita polttoja lisää. Samoin kuin hiilihapolliset juomat ja tee yms. Eli vettä, vettä ja vettä vaan 🙂
Itsellä ko vaiva ei ole muuten elämään juurikaan vaikuttanut (kipujen ja syömisen vaikeuden lisäksi). Pahimmassa vaiheessa paino tippui urheilijan kropassakin n.5kg, mutta tuli takaisin ihan yhtä nopeasti leikkauksen jälkeen. Olen pystynyt/jaksanut urheilla ihan normaalisti edelleen ja nyt painokin on kohdillaan eli n. 90kg. Sen minkä olen huomannut, että kun pystyy määrällisesti syömään vähemmän kuin muut vastaavan kokoiset aktiivisesti urheilevat, ei ole niin tarkkaa mitä syö, kunhan vaan saa tarpeeksi energiaa. Eli paino ei nouse vaikka söisi mitä. Eipä se silti tietenkään fiksua ole roskaruualla ja karkilla elää. Eikä näin tule tehtyäkään.
Mutta siis, vaikka syöminen on yksilöllistä, niin millaisella ruokavaliolla te muut elätte?
Ps. Ei pitänyt aluksi kirjoittaa ollenkaan ja sitten tuli näin pitkä teksti
Aiemmalta keskustelupalstalta poimittuna:
Kommentti @ Annika
Lokakuun 30. 2013 @ 1:30
Hei kaikki!
Olin leikkauksessa 3. päivä, kaikki on mennyt tosi hyvin! Itse operaatio ja sitten toipuminen sujui hienosti. Vatsaan jäi muistoksi viisi reikää
Pystyin jo pian syömään aivan normaalisti, mutta edelleen joudun muistuttamaan itseäni syömisestä! Niinkuin kirjoittelinkin ennen leikkaukseen menoa, niin joudun opettelemaan nämä ravitsemusasiat uudelleen. Ja varmasti elimistö kärsii vaikka mistä puutostiloista, itseasiassa vähän kummastuttaa että siihen puoleen lääkärit eivät ole lainkaan puuttuneet! Tunnen olevani ihan rutikuiva.
Omatoimisesti olen alkanut syödä omegaa (nyt kun viimeinkin ne jättimäiset kapselitkin menevät alas asti), C-vitamiiniä ja magnesiumia.
Onko teillä muilla muunlaisia oireita akalasian lisäksi? Itselläni on kroonistunut alaselkä- ja niskakipu joihin molempiin oma lääkitys päällä. Ajattelisin mielelläni että näille löytyisi joku yksi yhdistävä selitys. Lääkärit hoitavat kuitenkin jokaista oiretta erillisenä.
Syysterkuin Annika
Aiemmalta keskustelupalstalta poimittuna:
Kommentti @ Niina
Syyskuun 25. 2013 @ 9:24
Hei kaikki ja ennen kaikkea Annika! Sinun tarina kuulosti niin tutulta! Itse pelkäsin leikkaukseen menoa tuhottomasti kun vauvanikin oli silloin vasta muutaman kuukauden ikäinen. En kuitenkaan ole sitä päivääkään katunut, päin vastoin. Voin sanoa saaneeni elämäni takaisin ja sen huomaavat kaikki lähipiirissäni, lapsiani myöden. Joten tsemppiä sulle ja toivon että leikkaus tuo sinullekin mahdollisuuden parempaan elämänlaatuun.
Leikkauksestani on nyt reilu 3kk ja kaikki on siis mennyt loistavasti. kuukausi operaation jälkeen kävin kontrollissa ja nyt lokakuussa on vielä toinen läpivalaisu ja lääkärin tapaaminen edessä (peukut pystyssä että kaikki ok). Tästä syömättömyydestä ja huonosta ravintoaineiden imeytymättömyydestä jäljelle tosin jäi “puutostauteja”, nyt selvitellään labrojen avulla mitä kaikkea anemian ja B12 vitamiinin lisäksi.
Aurinkoista syksyä kaikille, nautitaan värikkäästä luonnosta ja kirkkaista päivistä
Aiemmalta keskustelupalstalta poimittuna:
Kommentti @ Annika
Syyskuun 21. 2013 @ 23:36
Hei!
Löysinhän minäkin teidät
Luulin olevani ainoa maailmassa tämän akalasian kanssa.
Minulla on todella pitkä ja tuskainen taival tämän diagnoosin kanssa.
Oireet ovat alkaneet jo 18-vuotiaana, yksittäisinä kohtauksina ja aika harvoin. Kuvittelin silloin aina syöneeni jotenkin väärin.
Alkutalvella 2011, olin tuolloin 29-vuotias, oireet pahenivat nopeasti ja ongelmia alkoi olla päivittäin. Läheiset patistivat lääkäriin, mutta pääsin terveyskeskuksen kautta keskussairaalaan vasta, kun odotin jo kuopustamme. Silloin tilanne oli tietenkin sitten se, että juuri mitään tutkimuksia ei voitu raskauden takia tehdä.
Keskussairaalassa ehdotettiin, että vaiva voisi olla psyykkinen.
Vauvan kehitystä seurattiin raskauden ajan tiiviisti, oman vähäisen ravinnonsaannin ja olemattoman painonnousun vuoksi.
Koin ihan oikeasti olevani ensimmäinen koko universumissa jolla on tällainen vaiva, niin vaikea mi-nun oli saada viestiäni perille. Sain varmasti ainakin kaksikymmentä reseptiä närästyslääkkeeseen, kommentteja että raskausaikana on normaalia ettei ruoka maistu, ja monta muuta mehevää tilannetta sairaalassa.
Lopulta, vauvan synnyttyä pääsin tähystykseen ja ammattitaitoisen lääkärin hoitoon.
En halunnut leikkaukseen, pidin sitä viimeisenä vaihtoehtona ja minulle onkin 2012-2013 tehty use-ampia botox-hoitoja ja lajennuksia. Vaihtelevalla menestyksellä. Kuitenkin hyöty niistä hoidoista oli lopulta niin lyhytaikainen että päädyttiin leikkaukseen, joka on määrä tehdä 3.10.
Leikkausta on lykätty omasta tahdostani näin pitkään sen vuoksi, että laajennus on välillä auttanut aika hyvinkin, ja aikanaan siksi että halusin imettää vauvaani. Huonoimpaan aikaan, loppukesällä 2012, painoin 45 kiloa ja olin henkisestikin aivan lopussa.
Oksensin kaiken syömäni ja juomani. Olin nesteytyksessä ja sain ravintoliuosta, oma kirurgi/lääkäri oli tuolloin kesälomalla ja sen jälkeen pitkällä sairaslomalla. Monta monituista turhaa ja turhauttavaa lääkärireissua, jolta lähetettiin takaisin kotiin eväänäni ohjeet syö mitä pystyt.
Pienten lasten äitinä minulla ei tietenkään ollut aikaa käyttää omaan ruokailuuni kahta tuntia.
Ajatus syömisestä kauhistuttaa kivun vuoksi, puhumattakaan siitä sosiaalisesta puolesta. Työssäni jouduin ruokailemaan lasten kanssa, voitte kuvitella niitä tilanteita kun nielin ruokaani kasvot sinisenä ja juoksin vessassa jatkuvasti.
Olen väsynyt ja tuntuu ahdistavalta mennä leikkaukseen vaikka koetankin valaa itseeni uskoa että viimein saan avun!
Olen vitsaillutkin että sitten istun ja syön yötä päivää jouluun asti Ja paisun ja leviän Mikä ihana ajatus! Viime ajat olen elänyt suklaalla ja teellä ja millä tahansa mikä vain menee alas.
Leikkauksen jälkeen joudun opettelemaan ruokailun alkeet uudestaan, ennen olen pitänyt tärkeänä terveellistä ruokavaliota.
Tarvitsen tukeanne, kiitos kun jaksoitte lukea <3
Aiemmalta keskustelupalstalta poimittuna:
Kommentti @ Daniela
Heinäkuun 2. 2013 @ 13:09
Moi Jaana!
Mulle tehtiin Hellerin myotomia ja fundoplikaatio gastroskopisesti ja robottiavusteisesti. Eli mulla on 5 kpl sellaista 1-2 cm pituisia ja 0,5 cm paksuisia arpia. Nykyään varmaan kaikki Hellerin myotomiat tehdään gastroskopisesti, nopeuttaa ihmeellisesti paranemista ;D
Aiemmalta keskustelupalstalta poimittuna:
Kommentti @ Niina
Kesäkuun 11. 2013 @ 13:13
Hei
Minulla todettiin “epätyypillinen akalasia” viime vuonna. Oireita on ollut jo monia vuosia ja olenkin joskus aikaisemminkin tänne sivustoille kirjoitellut…
Synnytin joulukuussa 2012 ja raskauden aikana oireet pahenivat entisestään, loppuraskauden aikana painoni laski lähes 10kg (synnytin terveen ja normaalikokoisen pojan tästä huolimatta ).
Synnytyksen jälkeen kävin lisätesteissä ja kirurgi J.Salo Meilahdessa lähetti minut tulosten perusteella pikaiseen tähystysleikkaukseen. Minut leikattiin 2 viikkoa sitten (Hellerin myotomia ja Doorin anteriorinen fundoblikaatti). Olo on leikkauksen jäljiltä vieläkin hiukan kipeä, mutta suuria annoksia särkylääkkeitä en ole joutunut syömään.
Vaikeinta on elämä pienen vauvan kanssa, nostella kun ei saisi mitään ennen lääkärintarkastusta joka on 1kk leikkauksesta! Tuohon saakka elän soseruualla ja nesteillä. Syöminen on helpottunut eikä yöllisiä yskäkohtauksia ole leikkauksen jälkeen juuri ollut (Tosin hankin sähköisen sängyn jotta saan nukuttua pää reilusti ylöspäin).
Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen Meilahden lääkäreihin ja nopeaan toimintaan. Minua ei vaivojeni kanssa oman paikkakuntani lääkärit ottaneet tosissaan. Salon juttusille pääsin Meilahden päivystyksen kautta.
Kaunista kesää kaikille ja hyviä vointeja. Jaanalta saatte s.postini jos haluatte privana jutella
T.Niina
Aiemmalta keskustelupalstalta poimittuna:
Kommentti @ Auli
Maaliskuun 11. 2013 @ 13:59
Hei,
hellerin myotomia tehtiin perjantaina ja eilen (sunnuntaina) pääsin jo kotiin. Operaatio meni kuulemma hyvin, ja varjoainekuvauksessa neste meni lääkärin mukaan alas asti ilman mitään ongelmia. Ja ainakin nyt kun on saanut syödä vain nesteitä ja löysiä soseita, ei ole ollut mitään vaikeutta saada ruoka alas!! Ekat “oikeat” ruuat parin viikon päästä sitten näyttävät, onko tämä totta! Ainakin nyt tuntuu hyvältä.
Niin, paitsi leikkauskivut… ja hartiasärky, joka johtuu kuulemma leikkauksessa käytetystä hiilidioksidista. Särkylääke auttaa vatsan alueen kipuihin, mutta ei juurikaan hartioihin. Onneksi sen ei pitäisi kestää monta päivää!
Olen nyt sairauslomalla, ja noin kuukauden kuluttua käyn kontrollissa, jossa mm. tehdään taas varjo-ainekuvaus.
Kevättä ja aurinkoa kohti!