Ruokatorven liike- eli motiliteettihäiriöt
Ruokatorvessa voi esiintyä myös erilaisia supistumishäiriöitä, jotka voivat oirekuvaltaan joskus muistuttaa närästysoireita. Potilas voi kärsiä nielemisvaikeuksista tai jopa nielemiskivusta, ruuan takertumisen tunteesta ja oksentelusta jo ruokaillessa tai pian sen jälkeen. Supistumishäiriöt eivät ole kovin yleisiä. Motiliteettihäiriöitä voidaan tutkia ja diagnosoida ns. ruokatorven manometriatutkimuksella, jossa pH-nauhoituksen tapaan viedään ohut katetri toisen sieraimen kautta ruokatorveen. Katetrissa on antureita, jota mittaavat paineen muutosta eri korkeuksilla ruokatorvessa. Manometrialla pystytään siis erottelemaan potilaat, joiden närästyksen kaltaisten oireiden taustalla onkin liikehäiriö happorefluksin sijaan.
Ruokatorven akalasia
Yksi tavallisimmista näistä motiliteettiongelmista on nimeltään ruokatorven akalasia, jolla tarkoitetaan ruokatorven alaosan sulkijan rentoutumishäiriötä. Alasulkija ei avaudu kunnolla ja varsinkin kiinteä ruoka jää ruokatorven alaosaan, johon voi muodostua ruokatorven laajentuma sulkijalihaksen yläpuolelle. Oireena on takertumistunteen lisäksi kipu ja sulamattoman ruuan oksentelu. Tällaisia oireita liittyy myös ruokatorvisyöpään ja näiden oireiden syy tulee selvittää kiireellisellä aikataululla gastroskopiassa. Akalasiaa hoidetaan tarvittaessa alasulkijan pallolaajennuksella. Lievissä tapauksissa riittää yleensä rauhallinen ruokailutahti, ruuan huolellinen (esi)hienonnus ja riittävä nesteen nauttiminen kiinteän ruuan nauttimisen yhteydessä.
Mitkä ovat akalasian tyyppioireet?
Akalasiaa aiheuttava hermovaurio on todennäköisesti synnynnäinen. Tästä huolimatta oireet alkavat yleensä vasta aikuisiässä tavallisimmin 20 ja 40 ikävuoden välillä. Harvemmin tauti alkaa lapsuusiässä. Nielemisvaikeudet (dysfagia) ovat ensimmäinen oire. Alkuun kiinteä ruoka tuottaa vaikeuksia, mutta vähitellen myös nesteen nieleminen tulee vaikeaksi. Sosiaalisesti stressaavat tilanteet pahentavat oireita. Kun potilas syö seurassa ravintolassa, on tietty sosiaalinen paine ”syödä valmiiksi” yhtä nopeasti kuin seuralaiset. Tällöin vaikeudet saattavat olla huomattavia. Vähitellen potilaat pyrkivät syömään yksin ja rauhassa. Akalasiaan saattaa liittyä rintakipua jopa siinä määrin että epäillään sydäntautia. Rintakipu saattaa esiintyä myös ruokailujen välillä. Lisäksi itse nielemistapahtumaan liittyy kipua. Kun tauti pahenee, ruokatorvi laajenee, ja yhä suurempi määrä ruokaa kerääntyy ruokatorveen. Kun potilas sitten menee makuulle, saattaa ruoka nousta suuhun, ns. regurgitaatio. Jos tämä tapahtuu potilaan nukkuessa, saattaa ruoka joutua myös hengitysteihin, jolloin potilaalle tulee keuhkokuume. Toistuva keuhkokuume voi olla akalasian oire. Vähitellen ravinnonsaanti huononee. Huomattava laihtuminen on tämän takia tavallinen oire.
Tutkimuksia:
Gastroskopia; Ruokatorven, mahalaukun ja pohjukkaissuolen tähystys
Senkka ja 100 muuta tutkimusta 9.7.2008 Pertti Mustajoki ja Jarmo Kaukua
Gastroskopia on verraton tutkimus erilaisten rinta- ja ylävatsaoireiden syyn selvittämiseksi. Näitä oireita voivat olla esim. oksentelu, nielemisvaikeus, tietyt rintakiputyypit tai ylävatsakipu. Oireiden taustalla voi olla esimerkiksi ruokatorven tai mahalaukun tulehdus, maha- tai pohjukaissuolen haava.
Toisinaan gastroskopia tehdään poikkeavien laboratoriotulosten vuoksi. Jos matalan hemoglobiini-arvon syyksi epäillään raudanpuutetta, tähystämällä selvitetään, johtuuko raudanpuute mahan tai suoliston verenvuodosta. Pohjukaissuolen puolelta otetusta näytepalasta voidaan diagnosoida keliakia, joka on ohutsuolen limakalvon sairaus.
Tähystystä varten mahalaukun täytyy olla tyhjä, joten potilaan täytyy olla syömättä vähintään kuusi tuntia ja juomatta kaksi tuntia ennen toimenpidettä. Potilaan maatessa vasemmalla kyljellään lääkäri vie ohuen ja taipuisan tähystimen suun kautta ruokatorveen. Tutkimuksen alkuvaiheessa potilas avustaa tähystimen kulkua nielemällä muutaman kerran. Nielu voidaan puuduttaa ennen toimenpidettä.
Tähystimen ollessa mahalaukussa sinne puhalletaan ilmaa, jotta mahalaukku pullistuu ja sen sisäpinnan limakalvolle on parempi näkyvyys. Tähystin viedään ruokatorven kautta mahalaukkuun ja sieltä edelleen pohjukaissuoleen parinkymmenen sentin verran. Tämän pidemmälle ei päästä kuin uusilla ohutsuolen tähystimillä, joita kuitenkin tarvitaan harvoin. Tähystyksen yhteydessä otetaan koepaloja, jotka patologi tarkistaa mikroskooppitutkimuksella.
Artikkelin tunnus: snk05020 (005.020)© 2009 Kustannus Oy Duodecim
RUOKATORVEN PAINEEN MITTAUS
Esofagusmanometria
PERIAATE
Käytössä on 8-kanavainen vesiperfuusiolaitteisto, joka pienten vesisuihkujen avulla mittaa ruokatorven seinämän painetta. Sulkijalihasten tutkimisessa käytetään neljää radiaalisesti tai neljää longitudinaalisesti 1 cm:n välein sijaitsevaa mittauskanavaa ja runko-osan tutkimisessa 4 longitudinaalisesti 5 cm:n välein sijaitsevaa kanavaa. Laite määrittää puoliautomaattisesti eri osien peruspaineen sekä nielaisuun liittyvän peristaltiikan ja sen aiheuttaman sulkijalihasten rentoutumisen.
INDIKAATIOT
Ruokatorven toimintahäiriöiden diagnosointi ja kvantitatiivinen seuranta, rintakivun erotusdiagnostiikka, nielemishäiriöt ja refluksidiagnostiikka.
KONTRAINDIKAATIOT
Tutkimusta ei tehdä tulehdussairauden aikana (kuume, flunssa, kurkkukipu, ym.) eikä mahataudin (oksentelu, äkillinen ripulitauti jne.) aikana. Sairaudesta tulee olla vähintään viikko.
ESIVALMISTELUT
Ennen tutkimusta tutkittava on 4 tuntia syömättä ja juomatta. Ruokatorven toimintaan vaikuttavassa lääkityksessä (Prepulsid) tulee pitää vähintään 2 vrk:n tauko. Muut lääkkeet tutkittava voi ottaa normaalisti 4 tunnin paasto huomioiden.
SUORITUS
Painemittauksen aluksi työnnetään ohut kanyyli sieraimen kautta ruokatorveen (distaaliosa mahalaukkuun) ja määritetään alemman sulkijan (LES) sijainti, painetaso ja toiminta nielaisun yhteydessä. Ruokatorven eri korkeuksilta mitataan nielemisaallon kesto, amplitudi ja eteneminen ruokatorvessa ajan funktiona. Kymmenen peräkkäisen nielaisunavulla selvitetään ruokatorven spasmitaipumusta. Lopuksi määritetään ylemmän sulkijalihaksen (UES) sijainti, painetaso ja toiminta nielaisun yhteydessä.
